Strömforsin Sali
Restaurointi ja käyttötarkoituksen muutos
2022-2024
Strömforsin ruukin Alapaja
Entinen Kankivasarapaja, rakennettu 1810-1890
Ruotsinpyhtää, Loviisa
Suojeltu asemkavaakalla, SR-1
Tilaaja: Strömforsin Yrityspuisto Oy
Pääsuunnittelu: Arkkitehdit Sankari Oy
Rakennussuunnittelu: Aie Arkkitehdit Oy
LVI-suunnittelija: LVI-suunnitelu Huhtinen & Karjalainen Oy
Painovoimaisen ilmanvaihdon konsultti: LVI Kalske Oy
Rakennesuunnittelija: Lauri Mehto Oy
Sähkösuunnittelu: Amatek Oy
Arkeologinen kartoitus: ARK-Byroo Oy
Rakennusmestari: Tmi Tapio Sinisalo
Urakointi: Tmi Tapio Sinisalo; VeVu Oy; KooÄr Oy
Maaurakointi: Jespars Oy
Sähköurakointi: Amatek Oy
Tiilivaurioiden korjaukset: MKT Rakennus Oy
Savi- ja kalkkirappaukset: Rouhis Oy
Seppä: Tiia-Riitta Lahti
Uudet tiilimuuraukset: Tm LaMa
Matka juhlasaliksi
Strömforsin ruukki perustettiin 1690-luvulla kankivasararuukiksi perinteisen raudantuotannon jatkojalostusta varten. Ensimmäiset kankivasarapajat ovat sijainneet nykyisen paikalla, mutta hirsisinä rakennuksina ne ovat palaneet ennen nykyisen tiilirakenteisen pajan rakentamista. Nykyinen kankivasarapaja on rakennettu kolmessa osassa: etelpääty on viimeisessä palossa säilynyt hirsinen osa 1810-luvulta; keskimmäinen osa, kankivasarasali, rakennettiin 1840-luvulla; ja viimeisenä tiilestä muurattiin pohjoispäädyn kenkäpaja.
Paja toimi raudantuotantokäytössä aina vuoteen 1950 asti, kunnes A. Ahlström osakeyhtiö siirtyi perinneteollisuudesta modernimpaan muovintuotantoon. Muoviteollisuuden nousu oli nopeampi kuin yhtiö oli osannut ennakoida ja muutamaksi vuosikymmeneksi muovitehtaan toiminnot laajenivat myös historialliseen rakennuskantaan. 1950-luvulla kankivasarasalista 2/3 otettiin tehtaan käyttöön maalaamoksi. Jäljelle jäävä osa konservoitiin sen historialliseen asuun museoksi. Kymmenen vuotta myöhemmin 1960-luvulla osa maalaamosta erotettiin museon laajennusosaksi: konttorimuseoksi. Maalaamo toimi jäljelle jääneessä puolikkaassa vielä 1980-luvulle kunnes muovitehtaan laajennusten toimesta kaikki tehtaan toiminnot mahdutettiin tehdasalueelle.
Teollisuuskäytön päätyttyä historialliselle rakennuskannalle ryhdyttiin kehittämään uutta käyttötarkoitusta kulttuurimatkailusta. 2000-luvun alussa rakennuksessa toimi jo kesäkahvila ja 1950-luvulla perustettu museo laajennuksineen. 2010-luvulla kokonaisuus rikastui myös puodilla ja valokuvastudiolla, joka oli perustettu maalaamon tiloihin.
Alapaja siirtyi nykyiselle omistajalleen Strömforsin Yrityspuisto Oy:lle vuonna 2021 osana useamman rakennuksen kokonaisuutta. Yrityspuistolla oli selkeitä visioita alueen kehittämiselle, joista yksi oli ympärivuotisen juhlatilan perustaminen ruukille. Alapajan entinen kankivasarasali tuntui pääpiirteiltään vastaavan tarvetta, mutta rakennuksessa oli ilmennyt monenlaisia vaurioita, jotka vaativat korjaamista ennen käyttömuutosta. Vaurioista keskeisimmät olivat 1950-luvulla rakennetun betonilattian virheellisestä rakenteesta johtuvat kosteus- ja sisäilmaongelmat, tiilivauriot, sekä puutteellinen ilmanvaihto.
Restaurointiurakka alkoi tutkimuksien jälkeen lopputalvella 2023 viallisen märän hiekan päälle valetun betonilattiarakenteen purkamisella, jonka tilalle valettiin uusi betonilattia kapillaarikatkona ja eristeenä toimivan vaahtolasipedin päälle. Samalla hyödynnettiin mahdollisuus uusia rakennuksen käyttövesi- ja viemäriputkistoja, sekä dokumentoida lattia-avauksien alta paljastuneita paja-aikaisen toiminnan jäänteitä laserkeilausmetodeilla ARK-Byroon toimesta. Ennen valua korjattiin kaikki tiilisyövän aiheuttamat tiilivauriot varastoiduilla ennen 1950-lukua ruukissa lyödyillä tiilillä. Painovoimaista ilmanvaihtoa palautettiin lisäämällä tuloilma-aukkoja julkisivuun sekä vahvistettiin wc-tiloissa alipaineistajilla.
Vauriokorjauksien ja uuden lattian asentamisen jälkeen Salin pintoja ja rakenteita suunniteltiin heijastellen rakennuksen historiaa ja olemassa olevia materiaaleja. Alakatto verhoiltiin uudelleen paneelilla, joka oli mahdollisimman lähellä viereisen kenkäpajan katon 1950-luvulla asennettua paneelia. Tuulikaappeihin valittiin hiillettyä mäntypaneelia heijastelemaan kankivasarapajan aikaisempaa tummanpuhuvaa asua ja tulen sekä hiilen läsnäoloa. Käymälät ja narikan piilottava uudisrakenneseinä viimeisteltiin kalkkirappauksella, johon tavoiteltiin Salin alkuperäisten seinien rouheaa ilmettä. Historiallisten kerrostumien selkeäksi erottamiseksi uusia kalkkirappauspintoja ei kuitenkaan maalattu valkoiseksi, vaan jätettiin niiden luonnolliselle hiekan sävylle, jotta ne on heti helppo erottaa alkuperäisistä. Samalla sävy toi hieman lämpöä kokonaisuuteen. Narikkakaluste suunniteltiin yhteistyössä ruukin oman sepän Tiia-Riitta Lahden kanssa, jonka pajalla kokonaisuus syntyi käsityönä jatkaen ruukin yli 300-vuotta vanhaa perinnettä. Kalusteen paneelit tuotti ruukilla toimiva Kymifloor. Sepän käsissä syntyivät myös tilan ovenkahvat, vaatekoukut ja monet muut pienosat.
Vessoihin valittiin laatta, jonka sävy oli mahdollisimman lähellä ruukin oman tiilen sävyä. Vessojen kynnykset muurattiin tiilestä, jotta saavutettiin mahdollisimman homogeeninen rakenne alkuperäisen tiiliseinän lävistäviin aukkoihin. Valaistuksessa pyrittiin korostamaan tilan ominaispiirteitä sekä materiaalien haptisuutta. Valaistuksella saavutettiin myös joustavuutta juhlasaliin, sillä tilan alkattoa kiertävän LED-nauhan avulla tilan voi valaista haluttaessa myös kaikissa RGB-sävyissä. Sali otettiin käyttöön keväällä 2024, jonka jälkeen se on ollut jo seminaari- ja juhlatilaisuuksien käytössä sekä toiminut ruukin omien joulumarkkinoiden myyjäissalina.
Hanke mediassa ja lisätietoa
Itäväylä, 1/2023
Pässi pääsi hetkeksi ulkoilemaan - Entiselle lautatarhan veturille on suunnitteilla erillinen näyttelypaviljonki
Loviisan Sanomat, 11/2023
Strömforsin ruukin kesä oli vilkas ja onnistunut - pian Alapajaan valmistuu uusi juhlatila sekä pizza-ravintola
> Strömforsin Sali Ruukin kotisivuilla
> Alapajan rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtitoimisto Huhtiniemi.